Yleiskaavakeskustelussa on joitakin hämmentäviä piirteitä; jopa ammattilaiset käyvät sitä ikään kuin eivät olisi ennen yleiskaavaa nähneet, tai ainakaan tähänastisista yleiskaavaväännöistä kuulleet.
Yleiskaavan aikatähtäys on liian pitkä....
nyt ollaan sitä mieltä, että kaavan pitäisi sihdata vaikkapa vuoteen 2035 vuoden 2050 sijaan. Mutta eikös juuri liian lyhyt perspektiivi ole ollut tähänastisten yleiskaavatöiden suurimpia ongelmia? Jos katsotaan vain tuollaisen parikymmentä vuotta eteenpäin, ei juuri näy, mitkä ovat tulevan kehityksen todelliset reunaehdot, ne jäävät 'mahdollisesti tulevien tarpeiden' taa piiloon.
... koska halutaan ylimitoittaa väestöennuste...
ennusteista on aina voitu keskustella. Nyt löytyy ihan hyviä perusteita ennusteelle, joka edellyttää merkittävää parannusta asuntojen rakentamistahtiin ja nykyinen asuntotilanne tukee sitä. Tietenkään ei voi olla satavarma siitä, mitä sitten tapahtuu. Mutta kyllä tätäkin yleiskaavaa ehtii korjata. Sitten. Tärkeämpää olisi kysyä, käynnistääkö tämä kaava jotain sellaista kehityslinjaa, joka sulkee tai heikentää mahdollisia tulevia valintoja? Onko tiiviimpi asuminen, autoliikenteen hillitseminen, joukkoliikenteen edellytysten merkittävä parantaminen tällaisia mahdollisia virhestartteja?
...koska halutaan pakottaa kansa muuttamaan kaupunkiin...
no ei kaavoittaja ketään pakota. Jos sen sijaan maamme elinkeinojen ja yhteiskunnallinen kehitys on jo 1800-luvulta alkaen johtanut siihen että ihmisiä muuttaa kaupunkiin yhä tihenevällä tahdilla, ja jos ei nyt olekaan näkyvissä mitään todellista muutosta tässä kehityksessä, niin mitä tehdä? Ei virastojen siirtelyllä pitkälle pötkitä, kun samalla halutaan vähentää julkishallinnon palkollisten määrää.
...jotta Malmi ja Keskuspuisto ja bulevardit ja...
nämä ovat tähän yleiskaavaan kirjattuja ratkaisuja, joiden perusta on aika pitkällä, joku sanoisi syvältä. Mutta yleiskaavaa tehdään suunnittelun pitkien linjojen myötä, ja sen toteuttminen jatkosuunnittleun kautta on myös pitkän linjan työtä. Östersundom tullee näillä näkymin takaisin kartalle ehkä joskus 2046. Malmi on ollut menyyssä jo muutaman vuosikymmenen ja olisi ihan hyvä jos joku hakisi sille jotain muuta kompromissia kuin sen, että eduskuntaa pyydetään ohittamaan melkoisen osan nyt voimassa olevaa lainsäädäntöä ja päätöksiä. Keskuspuistolle olisi nyt tärkeintä löytää itse alueen ominaisluonteesta ja käyttäjien tarpeista lähtevä kehittämisen kokonaismalli, joka myös parantaisi sen nykyistä ylläpidon tasoa.
nojoo
keskiviikko 12. lokakuuta 2016
maanantai 15. elokuuta 2016
YIMBYcon in fond remembrance
I always get back to where I was a minute ago. So this is - more or less - what I said as one of my themes for our YIMBYcon workshop a couple of days ago:
I always get back to where I was a minute ago. So this is - more or less - what I said as one of my themes for our YIMBYcon workshop a couple of days ago:
In Finland, the highway projects of the 1960s were one of the key factors in the rise of urban activism. It was very strongly linked to all the other activist movements of that time, especially to the environmental movement - first as a no to nuclear power, then on a broad front of nature conservation.
For perhaps the past two decades, and, as so often, somewhat later here, we see a new rise of urban activism. Jane Jacobs is back. But to what general activist movement is this linked? Is the net the reason for it all? At least not very populist; actually, this urban activity seems to want to keep populists at arms length (and at least in Finland, the populist movements roots are in the rural regions).
Urban activism has been criticized as a latte class hobby: let's gentrify the city so we can have some fun! Or as a party political broadcast: let's all be moderate pragmatic greens!
So, where is the soul of present-day urban activism and does it have the staying power needed to truly influence the development and life of cities?
* * *
(Meditations by a retired urban and transport planner: architect, who started as an environment consultant for the biggest road projects then in being (they failed), then as town planner for a Helsinki area local authority, Sipoo (Helsinki took a big part of the area I planned later on), then again as a conultant, then as the environment manager for the Finnish Road Administration, nowadays Traffic Agency)
* * *
I think we got a very good answer from our discussions, slightly supported by Maija Faehnle's previous presentation that gave us the term 'do-ocracy': today, activism is one of the main tools democracy needs to be at all relevant to where we're at..
Tilaa:
Kommentit (Atom)