sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Helsingin motaristoori, uudet luvut

N
Lähtötilanne: KHO päättää 7.11.2018, ettei Helsinki voi yleiskaavassaan poiketa motareiden osalta maakuntakaavasta niillä perustein, mitä se on ilmoittanut, eritoten kun selvät autoliikennettä vähentävät toimet kuten tullit ja sitovat ratikkapäätökset puuttuvat.

N+1
Tielainsäädäntö muutetaan 23.11.2018 siten, että LVMn asetuksella osoitetaan valtakunnallisesti merkittävä runkoverkko, jonka tiestöön sisältyvät kaikki Helsinkiin johtavat valtatiet sekä Kehä III, ja määrittää niiltä vaadittavan palvelutason. Siinä on kuitenkin monitulkitnainen joustopykälä kaupungin kohdalla

(4 mom) Tienpitäjä voi poiketa 2 ja 3 momentin mukaan edellytettävästä nopeusrajoituksen vähimmäistasosta liikenneturvallisuuteen, ympäristöön ja maankäyttöön liittyvien syiden takia, jos paikalliset olosuhteet sitä vaativat. Tienpitäjän on kuitenkin päätöstä tehdessään huomioitava pitkänmatkaisen liikenteen mahdollisimman ennakoitavan ja tasaisen matkanopeuden turvaaminen maanteiden pääväylillä. Tienpitäjä voi myös poiketa moottoriteillä 2 momentin mukaan edellytettävästä nopeusrajoituksesta vastaavilla perusteilla.
(5 mom) Erityisesti kaupunkialueilla tienpitäjän on sovitettava nopeusrajoitukset ja liikennealueiden ratkaisut paikallisiin olosuhteisiin ja kaupunkien maankäyttöön. Näillä alueilla tienpitäjä voi poiketa 2 ja 3 momentin mukaan edellytettävistä nopeusrajoituksen vähimmäistasoista siten kun 4 momentissa säädetään 

N+2
Uudenmaan maakuntakaavaa uudistetaan, Uusimaa-kaavan 2050 (huom määrävuosi) luonnos julkistetaan lokakuussa 2018. Kaavaluonnoksessa ei Helsingin kantakaupunkialueen sisällä ole tiemerkintöjä ja Kehä IIIn pakollisen tiemääräyksen sisällä ei juuri muita, mutta yhteystarvetta osoittavat nuolet kustakin tiesuunnasta. Taustalla olevassa rakennesuunnitelmassa sanotaan

 Etelä-Suomen aluetta yhdistää viiden merkittävän kehityskäytävän verkosto. Neljä niistä kytkeytyy Uuteenmaahan ja pääkaupunkiseutuun ja suuntaa sieltä joko länteen, luoteeseen, koilliseen tai itään. Viides käytävä on kehämäinen. ... Yhteystarvemerkinnästä sanotaan että
yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota seudullisiin ulkoilu-, virkistys- ja viheryhteystarpeisiin, luonnonsuojeluun, kulttuuriympäristöön ja kulttuuriperintöön, maisemaan, pohja- ja pintavesien suojeluun sekä lajiston liikkumiseen. Lisäksi on pyrittävä minimoimaan liikenteestä aiheutuvia melu-, tärinä- ja päästöhaittoja.

Yleensäkään itse kaavaluonnoksessa ei puhuta väylistä juuri mitään, liikennetarpeesta vahvasti joukkoliikennettä korostaen. On huhuiltu, ettei ELY-keskus hyväksy tiestön käsittelyä, mutta tästä ei ole varmuutta.

N+3
Liikennevirasto julkaisee 11.12.2018 selvityksen - ei siis ohjeen tmv - nimellä Helsingin seudun tieverkonluokitus-ja palvelutasotavoitteet, joka on tehty eri tahojen yhteistyönä. ..
 Valtakunnallisesti merkittävillä tiejaksoilla pyritään sujuvaan liikenteeseen ja hyvään toimintavarmuuteen. Nopeustasotavoite on säteittäisillä valtateillä vähintään 100 km/h, muilla vähintään 80 km/h., mutta näitä ei Kehä In sisäpuolelle ole merkitty. 
Monitulkintainen kartta osoittaa myös seudulliseti merkittävänä osaa motariaiottuja ja kaupunkimaisesti kehitettävänä Itäväylän sekä Hakamäentien lähiseutuineen    
Kaupunkimaisena kehitettävät tie- tai katujaksot omaavat merkittävää maankäytön kehittämispotentiaalia, mutta jaksoilla on myös seudullista merkitystä. Näiden jaksojen liikenneympäristöä kehitetään maankäytön kehittämisen ja lähiliikkumisen lähtökohdista. Joukkoliikenteen ja tavaraliikenteen toimintavarmuus turvataan niillä jaksoilla, jotka ovat keskeisiä pitkämatkaisen linja-auto- tai kuorma-autoliikenteen reittejä. Henkilöautoliikenteen ruuhkautuvuus on hyväksyttävää, jos se ei uhkaa seudullisesti merkittävien tiejaksojen toimintavarmuutta. Nopeustasotavoite on pääosin 50 km/h.
  Lopussa todetaan että
Tarkoituksena on, että nyt tehtyä tie- ja katuverkon jäsentelyä vuoden 2030 tilanteessa tarkastellaan osapuolten yhteistyönä riittävän usein, jotta jäsentely elää ajassa ja mahdollistaa seudun kehittämisen. Myös yhteistä vuoden 2050 tilannetta kuvaavaa visiota on tarpeen päivittää yhdessä, kun näköpiiriin tulee muutosvoimia, joilla on vaikutusta liikenteeseen. Luokituksen tarkastelu ehdotetaan kytkettävän MALprosessin nelivuotiseen sykliin, koska tarkasteltavat asiat ja ilmiöt ovat samoja.

   N+4
Helsingin seuraava yleiskaava: tälle löytyy nyt tehdyissä verkkopäätöksissä ja selvityksissä aika vahvat aineistot perustella ratkaisua, joka ei edes ole enää maakuntakaavan vastainen. Mutta: toisaalta kaupungin on yhä osoitettava, että valtakunnallinen henkilö- ja tavaraliikenteen yhteystarve tyydytetään, toisaalta tämä ei esim vaadi että tietty motari on tietyssä paikassa tietyn näköisenä (paitsi Vuosaariyhteys on sidottu Kehän III toisena päätepisteenä). Maakuntakaavassa ei ainakaan tässä muodossa korosteta kenenkään työ- tai palvelunhakumatkojen sujumista Helsinkiin muuten kuin joukkoliikenteellä liityntäliikenteen solmupisteiden kautta, eli sikäli naapurikuntien motarivaateista putoaa pohja pois, jos kaava menee tällaisenaan läpi (toisaalta ei KHOkaan niistä nytkään tehnyt numeroa).

N+5
Yhä jää ratkaistavaksi mm tietullit, luotettavat joukkoliikennejärjestelmät eli näinä aikoina ajateltuna lähinnä ratikat, bulevardirakentamisen laatu ja toimivuus, sekä erityisen suurena Keskuspuiston reuna. Josta

N+4B
Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin, ellei mene kokonaan mönkään, on suurin piirtein ajoituksessa jossain seuraavan yleiskaavavaiheen alla. Viimeistään siinä ratkaistaan, minkälainen olio on "Helsingin keskuspuisto" osana tätä kansallispuistoa, ja millä tavalla se liittyy kaupungin kulttuuri-, luonto- ja virkistysarvioihin muuten. Josta

N+5B
on toivottavaa, että kaupunki ottaa jatkossa todesta sen KHOn huomautuksen, että jos kaavassa mahdollistetaan monenlaisia maankäyttöjä ja rajauksia pikselimerkinnällä, on vaikutukset selvitettävä kunkin mahdollisen käytön suhteen jo yleiskaavassa.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Helsingin poikittaisyhteyksien kehittäminen: Helsingin poikittaislinjaston luonnos kommentoitav...



Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki
alue- ja kulttuuriyhdistys Artova ry on tutustunut
linjastoluonnokseen. Poikittaisyhteydet Helsingissä ovat melko
kehnoja ja alueeltamme suoranaisen huonoja; yhteyksien kehittäminen
on siten varsin tervetullutta. Mutta nähdäksemme luonnos ei
suinkaan vastaa tavoitteeseen joukkoliikenteen poikittaisyhteyksien
parantamisesta.


Luonnos
merkitsee poikittaisyhteyksien suhteen vaihdottomien yhteyksien
vähenemistä alueeltamme. Yhteydet Maunulan suuntaan heikkenevät
merkittävästi. Linjan 52 myötä alueeltamme
poistuu yksi suorahko tiheän vuorovälin yhteys länteen. Sitä
pidennyksellä Oulunkylään osittain korvaava linja 55 on
peruslinja, eli heikomman vuorovälin linja.






Alueemme
eteläosassa yhteyksiä palvelee tiheämmän vuorovälin linja 56,
mutta se jatkuu Kannelmäelle, mikä ei kovin suurelta osin liity
välittömiin itä-länsiyhteystarpeisiin alueeltamme




Mutta
myös peruslinjan 506 reitti muuttuu; yhteys Meilahden
sairaala-alueen suuntaan poistuu. Kun yhä suurempi osa kaupungin
sairaanhoidon toimintaa keskitetään tälle alueelle, tämä muutos
heikentää juuri yhteyksiä tähän suuntaan.




Linjastossa
ei Kalasatama-Pasilareitin ja 550n reitin välille näy mahtuvan
yhtään kohtuullisen vaihdotonta itä-länsiyhteyttä, eikä 550n
pysäkille tästä suunnasta helpolla pääse. Mannerheimintie jää
muuriksi, jonka yli ei juuri ole pääsyä, jos haluaa siirtyä
kantakaupungin koillisosista länteen.


Artova
ehdottaa siksi, että
  • niin
    Kalasatamayhteyden kuin Oulunkylän terveyskeskuksen merkityksen
    takia, linja 55 siirretään tiheän vuorovälin linjaksi, jolloin
    se tältä osin korvaa linjan 52 poistumisen
  • linjaa
    506 ei lyhennetä, vaan pidennetään siten että se ulottuu niin
    Meilahden sairaala.alueen kohdalle kuin Munkkiniemen aukion vieressä
    olevalle, linjan 52 alkuperäiselle kääntöpaikalle.


Artova
ry 9.12.2018
Anders
HH Jansson
varapuheenjohtaja

tiistai 30. lokakuuta 2018





LÄHIÖ - VIRHE VAI MAHDOLISUUS

- pohdintoja / Anders HH Jansson 29.10.18

Oliko lähiörakentaminen aikanaan oikeaksi nähty mutta liian lyhyellä aikatähtäyksellä ennakoitu ratkaisu? Aikanaan ilmeisen tarpeellinen mutta jo 70-luvulta alkaen kasvattamassa autoliikenteen problematiikkaa ja myöhemmin muitakin, kunnes nyt päädytään Ruotsissa Rinkebyn-Tenstan tilanteeseen. Eli sellaiseen gettoproblematiikkaan, joka oli sinänsä tunnettu jo 1800-luvun loppupuolella ainakin, mutta josta Miljonprogrammetissa ei keskusteltu lainkaan?

Tämän kysymyksen vastaus on varsin monisäikeinen - ei, ja kyllä, ja ehkä.

KESTÄVÄ PÄÄTÖKSEN PERUSTA

Lähiörakentamisen keskeisiä perusteita oli valtava asuntopula. Pula johtui toisaalta jo 1800-luvun lopulla alkaneen nopean kaupungistumisen tahdin kiristymisestä toisen maailmansodan jälkeen, kun suuri siirtymä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan toi työläiset kaupunkiin. Toisaalta sodan aikana kaupunkien rakennuskannan ylläpidon taso oli liki olematon, asunnot kehnoja, ahtaita ja usein suoranaisen epäterveellisiä. Vehreän lähiön vastarakennettuihin asuntoihin muuttaminen oli monelle kaupunkilaisellekin sen hetken unelmien täyttymys. Kaupat, postit, baarit, terveyspalvelut, lastentarhat ja koulut löytyivät paikan päältä.

EI NIIN KESTÄVÄ PÄÄTÖKSEN SISÄLTÖ

Lähiöiden sijaintia määräsi varsin suuressa määrin edullisen, riittävän laajan yhtenäisen maa-alan saatavuus - sekä eri eturyhmien väliset sopimukset. Tämä merkitsi myös, että lähiöt pääosin (ei kaikki) sijoittuivat melko kauas olevasta kaupunkirakenteesta ja toisistaan. Kuhunkin lähiöön kulki yksi busslinja, vuorovälit olivat harvoja. Muiden kuin lähipalvelujen ja työpaikkojen puute merkitsi ettei lähiöön hakeutunut juuri heitä, joilla oli varaa hakeutua muualle.

Samalla Suomi autoistui. Suurimpia kaupunkien liikenteeseen vaikuttavia autovirtoja synnyttivät juuri lähiöt - jo kokonsa takia mutta myös etäisyyksien ja kehnon julkisen liikenteen takia. Mosset, Skodat, jokunen Trabant, Kuplat.

Väestön autoistumista seurasi sitten tietyllä aikavälillä autojen käyttöön rakentuva palvelumalli; lähiöostariin jäi kioski ja kapakka mutta kauppakeskukseen mentiin autolla.

Kysymys: olisivatko sijantiratkaisut voineet olla toisenlaisia? Olisiko sijainnin takia voitu harkita toisenlaista joukko-, pyörä- ja jalankulkuliikenteen palvelutasoa?

KESTÄMÄTÖN KEHITYSKULKU

Kun lähiö oli kerran rakennettu, se sai jäädä sikseen. Joitakin korjaustoimia tehtiin ostarissa, bussin päättäri poistui ja reitti johdettiin viereistä pääkatua pitkin, kaupat ja muut palvelut harvenivat, terveysasema ja hammaslääkäri poistuivat. 'Kevari' saatiin tehtyä. Päiväkoti säilyi muttei ehkä ala-aste.

1900-luvun loppuvuosikymmeninä havaittiin että 'lähiö on ongelma' ja käynnistettiin Lähiöprojekti, jossa ideoitiin monta hyvää toimenpidettä, mutta joista toteutui kovin vähän. Kaupunki ei ollut lähiöstä kiinnostunut; suurin mielenkiinto kohdistui nyt entisten satama- ja teollisuusalueiden muutokseen liki keskellä kaupunkia.

PARADOKSAALINEN EHKÄ

Nyt joistakin lähiöistä ollaan kovasti huolissaan, koska niissä vahvistuu segregaatio. Joissakin lähiöissä on lisäksi sukupolviongelma, joko siksi että jonkin ikäluokan lapsia on aivan liikaa tai sen takia ettei lapsia eikä nuoria ole lainkaan, eläkeläisiä sitä enemmän.

Voidaan todeta että suurin piirtein 1980-luvulla alkanut kestämätön kehityskulku on saanut lyhytnäköisyytensä arvoisen lopun.

Toteamus on väärä. Nyt on vuorostaan noussut esiin uusi lähiönäkemys, osin juuri sen takia että läihötä on hetken aikaa nimetty kaikenlaisten ongelmien pesäksi, useimmiten erittelemättä, mistä lähiöstä oikein puhutaan. Tästä on syntynyt selkeä halu itse vaikuttaa oman lähiönsä tulevaisuuteen samalla kun kaupunkikin näyttää suuntaavan eräänlaiseen uudistettuun, tällä kertaa teholliseen lähiöprojektiin. Tätä voi lievän ironisesti kuvata 'lisää kaupunkia Helsinkiin'-liikkeen serkuksi 'lisää kaupunkia lähiöön'

maanantai 24. syyskuuta 2018

Olen asunut Helsingissä vuodesta 1949 ja aloin pohtimaan sitä, miten kaupunkimme liikenneolot ovat vajaan 70 vuoden aikana muuttuneet.

Tietysti sillä varauksella, etten nyt ihan koko aikaa muista. Ensimmäinen varsinainen liikennemuistoni on n vlta 1956, kun uudella pyörälläni pamautin folkkarin kylkeen. En vielä ollut oppinut miten jarruttaa. Onneksi folkkarin kylki oli aika jämäkkää peltiä, vain etupyörä vinksallaan + 1 mustelma tuloksena. Kuski oli kyllä hermona..

Olen tungeksinut tunkkaisessa nelosessa, ängennyt itseni kolmoseen ja neljäntoista trollikkaan, juossut STAn hieman paremman bussin perässä melkein Munkkaan asti, leikkinyt pyöräpiiloa Lehtisaaren upouuden sillan alla, kokenut Turun reissun niin Tarvontien kera kuin ilman, istunut Inkoon bussissa Jorvaksentien mäissä (melkein kaikki ulos ja työntäkää) - ja ollut mukana kun Länsiväylälle tehtiin pari kaistaa lisää Helsinkiin, ne bussikaistat jotka nyt ovat autojen lisäkaistoina.

Onko tänä aikana autoilta viety tilaa pois? Kyllä: Mikonkatu, Keskuskatu, tavallaan Aleksi ja sitten Roba. On se nyt sitten..., kun autolla ei pääse enää ajamaan joka kaupungin keskustan katua. Samaan aikaan on tehty kaksi ja puoli kehätietä, noin 12 kaistaa suuntaansa sisääntulotietä, pääosin moottoritien muodossa, Pitkänsillan pariksi Hakaniemen silta, Lauttasaaren sillan pariksi Länsiväylän silta, se mainitsemani uusi Lehtisaaren silta. Nämä nyt ulkomuistista ja parkkiluolat päälle (alle).

Eihän joukkoliikennekään ole nyt pahasti heikentynyt. Jos suree täysiä metro- tai raitsikkavaunuja tai busseja, laittakaapa museoratikan vetovaunuun Munkasta keskustaan n 50 hiki-likimärkiä isoja jätkiä kevätaamuksi ja kysykää lähikoulupojalta, haluaako mennä joukkoon...

Mutta selvää on, että autoliikenteen kasvaessa valtavasti ja vaarallisesti, pyöräilyn palvelutaso on parantunut varsin hitaasti ja siihen ei oikeastaan ole otettu vakavaa otetta ennen tätä vuosisataa. Jalankulun olot ovat hieman paremmat, pihakatujen, muutaman kävelytyyppisen kadun ja runsaiden suojatiejärjestelyjen takia. Tunneleitakin on, mutta niistä on pääosin riesaa, koska pakottavat kulkemaan paikasta a paikkaan b jonkun aika kaukana olevan reiän kautta. Töölöönkadulle ei enää mahdu pelaamaan futista.